Joskus tuntuu siltä, että olen eräänlainen lajini ainoa jäsen. Ainoa ihmiseen ja ihmisen vapauteen uskoja. Joka'ikinen Suomessa vaikuttava poliittinnen puolue puhuu aina ihmislähtöisesti, mutta päätyy eri asiaan.

Kokoomus väittää olevansa ihmislähtöinen. Todellisuudessa kokoomuslainen uskoo rahaan ja valtaan ja siihen mitä niillä saa. Kokoomusnuori väittää usen rakastavansa vapautta, mutta hän rakastaa vapautta vain fiksuille itsensäkaltaisille eliöille. Tyhmiä ei saa puhua kuitenkaan puhua.

Keskustalainen ei pidä vapaudesta lain, eikä näe sitä kovinkaan arvokkaana. Kuhan on leipää ja valtaa, isot puolustusmenot ja voimakas paikallispolitiikka vapaudella ei ole sen kummempaa merkitystä. Mitäs maanviljelijä vapaudella? saattaisi jopa lopettaa maanviljelyn!

SDP ei pidä vapaudesta. Vapaus tuhlaa liiaksi sosiaalimenoja. Olisi parempi mikäli kaikki palaisivat kiltisti työyhteiskuntaan ja lopettaisivat moisen humpuukin puhumisen. Tupakoivan ja juovan tyhmän ihmisen vapaus on hyvin kallis.

Vasemmistoliitto rakastaa positiivisia vapauksia, mutta ei hirveästi negatiiviisia. On varsin mukavaa, että on vapaus käydä kirjastossa, mutta olisi myös mukavaa, jos KELA ei tiiraisi tilitietojani ja soittelisi ikäviä puheluita tulevaisuudestani. Vasemmistonuoret eivät pidä kontrollista, mutta usein vanhemmiten viisastuvat ja laittavat meidät tyhmät ihmiset takaisin ruotuun.

 

Vereni kiehuu. Mahtava fiilis.

Uusi yliopistouudistus on hhelvetin perseestä. Ei siinä vikaa, että yliopistot leikataan irti valtion byrokratiakoneistosta ja ne saavat toimia itsenäisemmin enemmän omilla ehdoillaan.
Siinä on vikaa, että todennäköisesti yliopistot pakotetaan toimimaan vähitellen yhä enemmän ja enemmän omillaan, mikä johtaa Suomen typerässä yksinkertaisessa talousrakenteessa lähinnä siihen, että kemian ja tietotekniikan laitokset hyötyvät kautta maan ja muut kuihtuvat.

Tämä salainen leikkaus raivostuttaa siinä määrin, kun tietää millaista määrää loismaisia valtion virkamiehiä pesii kaikenlaisissa toimihenkilöviroissa.

Tällä on myös kauaskantoisempia seurauksia. Valtio ei saa enää tarpeeksi päteviä virkamiehiä, opettajia tai lääkäreitä, koska nämä alat eivät tuota suoranaisia voittoja.

Onko maallamme malttia vaurastua? Suomi on pieni maa, pienellä populaatiolla ja meillä ei ole varaa isoon vain ammattikoulutettuun populaatioon.

Onnettomuudekseni olen katsellut tässä viimeisen viikon aikana paljon vanhoja kotivideoita. Kotivideot käsittelevät sekä perhettäni, että silloista maailmaa yleensä. Olen nähnyt itseni kasvavan synnytyslaitokselta 12-vuotiaaksi videolta.

Tämä oli sinänsä mielenkiintoista nähdä ihmisten ja aikojen muuttuneen. 90-luvun alussa televisio oli lähes aina päällä, nyt se on lähes aina suljettuna. Kakkua kului perhejuhlissa, kun taas nykyään kakun kurssi on alhaalla ja voileivät ovat kova juttu. Videopelit olivat niin uutta että useat aikuisetkin olivat niistä hyvin kiinnostuneita.

Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Tämä aikakausi, lapsuuteni, on ehkä elämäni tärkeintä aikaa persoonallisuuden ja kykyjen muokkautumisen kautta, sekä lisäksi se kattaa prosentuaalisesti reilusti yli puolet koko eliniästäni.

Silti en muista näistä tapahtumista juuri mitään. Pelkkiä varjoja, vaikutelmia ja yksittäisiä täysin satunnaisia tapahtumia kuten jonkun tietyn lelun tai laulun tai ihmisen. Elämäni on joutunut kovalevyvirheen uhriksi. En muista mitä ajattelin, mitä tunsin ja mitä pidin kovana juttuna. Lapsuuteni todistusaineistoa ovat vain muutama irrallinen esine ja kasa pölyisiä VHS kasetteja.
Kun tutkin muistiani tarkemmin, huomaan myös etten oikeastaan muista muutenkaan paljoa elämästäni. Kuusi vuotta kestäneet yläaste ja lukio ovat pelkkiä hämäriä muistoja ja Facebookin nimiksi ja kasvoiksi muuttuneita ihmisiä. Parhaiten muistan lähiviikkojen tapahtumat, mutta jos yritän mennä vaikka 8 kuukautta taaksepäin nykyhetkestä ratas lyö pahasti tyhjää. Käy ilmi että elämä on edestä pitkä mutta taaksepäin katsottuna hyvin lyhyt.

Harmaalla 1880-luvulla tämä ei olisi haitannut. Aika oli syklistä. Elämän suuri väkipyörä pyöri vuodenaikojen tahtiin auringonnoususta toiseen. Ihminen pyöri mukana kunnes oma biologinen koneisto hajosi ja oli aika antaa omien lastensa ikiaikaisessa karusellissa. Nyt aika on lineaarinen. Olemme toisella tapaa tietoisia kuolemastamme ja siitä, että aikaa on rajoitetusti. Silti tätä aikaa katoaa suuria määriä ikäänkuin huomaamatta. Telkkarin katsomiseen, tietokoneella istumiseen ja nukkumiseen. Kulutusyhteiskunnassamme pätee hyvin klisee "elämällä on viimeinen käyttöpäivä".

Tämä ongelma on antanut minulle uutta pontta riskien ottamiseen. Jos elämä on kerran niin lyhyt niin miksi haaskata sitä varmasti elämiseen? Osa ihmisistä haluaa ja yhteiskunta jopa erityisesti tarvitsee rattaanpalasia, jotka mukisematta tekisivät työnsä ilman riskejä tai unelmia kärsien kiltisti kaiken rasituksen mitä valtavan koneen pyörittäminen aiheuttaa. Mutta elämä on lyhyt ja mikäli haluamme käyttää sen niin että jopa muistamme sen ja voimme olla ylpeitä: kannattaa ottaa riskejä.

 

http://youtube.com/watch?v=tNqwERjEXlM&feature=related

 

 

Amerikka on iso maa. Voimme olla montaa mieltä Amerikan vaikutuksesta maailmalla: Eurooppalaisia ottaa päähän Amerikan röyhkeys, informaalisuus ja rajaton kunnianhimo. Aasialaisia ottaa päähän äärirajoille venytetty invidualismi ja se, että Amerikka on usein kärkipäässä kun perinteisiä arvoja ruvetaan särkemään: ironista maassa jossa traditiot ja uskonto ovat olleet aina korkeassa arvossa. Pornon koti on Kaliforniassa.

Totuus on kuitenkin että Amerikka on tarpeeksi iso vaikuttaakseen maapallon koko pelikenttään ratkaisevasti. Amerikka kykenee sotimalla ja sodista johtuvilla innovaatioilla luomaan itselleen valtavasti varallisuutta nopeasti. Niin internetin, mikroaaltouunin kuin sikanautasäilykkeen juuret löytyvät viime vuosisadan sodista. Tämä yhdistettynä verrattain vapaisiin markkinoihin, tasaiseen halpatyövoiman virtaan, sekä valtavaan määrään kotimaisia luonnonvaroja on luonut talous- ja sotilasmahdin jolle ei löydy vertaistaan. 

En itse jaksa liittyä 2000-luvun Amerikka-kritiikkiin. Lähes missä tahansa historian vaiheessa se jolla on voimaa, on yleensä sitä käyttänyt niin hyvässä kuin pahassa. Niin mongolit, roomalaisetkaan kuin brititkään eivät ole niin hyviä tai pahoja kuin väitetään. Roomalaiset tappoivat varsinkin myöhemmässä vaiheessa valtavasti omia kansalaisiaan, mongolit taas olivat ensimmäisiä mm. kidutuksen kieltämisessä. Tärkeämpää on seurata mistä se voima tulee ja voisin väittää, että se tulee myös valtion kulttuurista. Niin Venäjällä kuin usealla Afrikan maallakin on valtavat resurssit, mutta harva onnistuu kanavoimaan sitä niin tehokkaasti kuin USA. Voisin väittää, että tämä juontaa juurensa kyseisen valtion kulttuuriin ja niihin asioihin joita siellä arvostetaan.

60-vuotispäiviään juhliva Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on tuottanut maapallolle paljon uutisia, keskustelun- ja väittelynaiheita ja mikä tärkeintä yhä enemmän ja enemmän sodankäyntiin liittyviä keksintöjä ja doktriineita. Israel on puolustusteollisuuden alituinen testikenttä, eräänlainen jatkuva Espanjan sisällissota, jossa testataan sodankäynnin tekniikkaa. Medialta asioita peittävä fosforisavu  ja vähän kollatellaarista vahinkoa aiheuttavat DIME-pommit hyvänä esimerkkinä.

Israelin konfliktista näemme sodan nykymuodon, pitkän, päättymättömän ja psykologisesti äärimmäisen vahingollisen "matalan intensiteetin" konfliktin, jossa pelko on sitäkin suurempi. Ihmiskunnalta kesti yllättävän kauan ymmärtää, että sotaa ei kannata käydä sotilaita vastaan vaan siviileitä, omaavathan he kaiken mikä maassa on arvokasta.

Israelin motto on Holocaustin jälkeisistä katkerista tunnelmista: Ei koskaan enää. Israel kokee, että mikä tahansa heidän kansalaisiaan uhkaava on lyötävä alas viisinkertaisella voimalla. Palestiinan motto on syntynyt täysin epäonnistuneesta Israelin perustamisesta 1948 ja siitä seuranneesta valtavasta palestiinalaispakolaisten vyörystä: Emme pysähdy ennenkuin juutalaiset on ajettu takaisin mereen.

Nykyinen Gazan invaasio tulee historian kuluessa olemaan vain yksi puoliunohtunut, silloista mediaa tuohduttanut Lähi-idän räjähdys, joka toi lisää verta jo muutenkin talouskriisin täyttäneisiin uutisiin. Tehokkaimmat rauhan aineet demokratiasta markkinatalouteen on jo viety Lähi-itään, mutta mikään ei ole auttanut. Israelin ja Palestiinan molemminpuoliset idiootit ovat luoneet DNA:n tavalla kiertelevistä kostoista eräänlaisen hirviön, joka vangitsee kaikki maailman silmät sen riehuessa verrattain pienellä, ylikansoituneella kaistaleella.