60-vuotispäiviään juhliva Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on tuottanut maapallolle paljon uutisia, keskustelun- ja väittelynaiheita ja mikä tärkeintä yhä enemmän ja enemmän sodankäyntiin liittyviä keksintöjä ja doktriineita. Israel on puolustusteollisuuden alituinen testikenttä, eräänlainen jatkuva Espanjan sisällissota, jossa testataan sodankäynnin tekniikkaa. Medialta asioita peittävä fosforisavu  ja vähän kollatellaarista vahinkoa aiheuttavat DIME-pommit hyvänä esimerkkinä.

Israelin konfliktista näemme sodan nykymuodon, pitkän, päättymättömän ja psykologisesti äärimmäisen vahingollisen "matalan intensiteetin" konfliktin, jossa pelko on sitäkin suurempi. Ihmiskunnalta kesti yllättävän kauan ymmärtää, että sotaa ei kannata käydä sotilaita vastaan vaan siviileitä, omaavathan he kaiken mikä maassa on arvokasta.

Israelin motto on Holocaustin jälkeisistä katkerista tunnelmista: Ei koskaan enää. Israel kokee, että mikä tahansa heidän kansalaisiaan uhkaava on lyötävä alas viisinkertaisella voimalla. Palestiinan motto on syntynyt täysin epäonnistuneesta Israelin perustamisesta 1948 ja siitä seuranneesta valtavasta palestiinalaispakolaisten vyörystä: Emme pysähdy ennenkuin juutalaiset on ajettu takaisin mereen.

Nykyinen Gazan invaasio tulee historian kuluessa olemaan vain yksi puoliunohtunut, silloista mediaa tuohduttanut Lähi-idän räjähdys, joka toi lisää verta jo muutenkin talouskriisin täyttäneisiin uutisiin. Tehokkaimmat rauhan aineet demokratiasta markkinatalouteen on jo viety Lähi-itään, mutta mikään ei ole auttanut. Israelin ja Palestiinan molemminpuoliset idiootit ovat luoneet DNA:n tavalla kiertelevistä kostoista eräänlaisen hirviön, joka vangitsee kaikki maailman silmät sen riehuessa verrattain pienellä, ylikansoituneella kaistaleella.